BARRENCE WHITFIELD & THE SAVAGES – Glory
(FOLC 210)
Glory, glory halle(sairaan)lujaa! Kunnia sille, jolle se kuuluu… Ja kunnianarvoisa Mr. Barrence Whitfield Villi-ihmisineen on totisesti maineensa ansainnut.
Yhtiön uusin albumi ”Glory” ilmestyi syyskuun puolivälissä viiden vuoden (liian pitkän) julkaisutauon jälkeen ja on ollut allekirjoittaneen grammarissa kaksikomponenttiliimalla levylautaseen kiinnitettynä siitä asti. Tavara on taattua, tasalaatuista ja virallisesti leimattua. Raakaa ja rankkaa, rujoa ja rouheeta rokkenrollia ja rytmibluesia! Sitä on törkeesti täynnä tämäkin B. Whitfieldin musiikkituote. Ja millä asenteella mennään… Siinä tyrät rytkyvät ja verisuonet katkeilevat, kun setä Barrence tulkitsee rytmimusiikkia omalla pistämättömällä tyylillään ja tahdillaan, ja aina väliksi kiljaisee ns. perseen pohjasta, että heikompi sortuu elontiellä. Ja taustayhtiö Savages tykittää äijän keralla täydellä teholla ja armottomalla asenteella. Tyylistä tai taidosta nyt puhumattakaan. Siinä tulee todellakin hiki ja hengenahdistus tätä lättyä kuunnellessa.
Onneksi mukaan on eksynyt myös muutama snadisti kevyempikin hituri. Että kerkee vähän edes henkeä vetämään, ennen kuin taas pudotaan mustaan aukkoon. Ehdottomasti vuoden parasta matskua äänitemuodossa. Tätä joko rakastaa… tai sitten ei. Tsorit siitä.
Mutta BW&S ei armoa anna. Levyllä on 12 toinen toistakin loistavampaa omatekoista tai taidolla varastettua raitaa. Eivätkä lainat todellakaan ole mitään läpikaluttuja stanuja, vaan afroamerikkalaisen musiikin historiasta kaivettuja harvinaisia helmiä, kuten raakalaisilla coveri-politiikka aina on ollut.
Barren taustalla Savagesissa musisoivat jo 1980-luvulta tutut Peter Greenberg kitarassa ja Phil Lenker bassossa, orkkisvillejä aina ekalta patalevyltä lähtien. Myös muu soittokunta osaa todella asiansa, fonikin soi kuin keuhkotautisen viimeinen virsi.
Mitäpä muuta tästä pitäisi vielä kertoa? No, että Epsanjassa on äänitelty koko lätty viime toukokuussa ja saman maan Folc Recordsin katalookiin tämä loistava uutuusalbumi on merkattu. Pikaisesti laskien Barren ja villimies-orkesterin noin 13. albumi, vaikka on välillä miehistössä vaihteluakin tapahtunut – ja toivottavasti jatkoa seuraa. Nämä äijät ovat länsimaisen rytmimusiikin pelastajia. Osta, kuuntele ja järkyty positiivisesti! Barrence Whitfield is back!!! Oouuujeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee…
Pokke Korhonen
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)
